Fredrikinkadun muinaisjäännösalue – kerroksia Helsingin historiassa
Tiesitkö, että Kampin Vanha Kirkkopuisto ja sitä ympäröivät korttelit kätkevät alleen pitkän ja paikoin synkänkin historian? Alueella on sijainnut useita hautausmaita 1690‑luvulta aina 1800‑luvun alkuun asti, minkä vuoksi se on luokiteltu muinaisjäännösalueeksi. Hautausmaiden alue ulottui nykyiseen Fredrikinkadun ja Bulevardin risteykseen saakka, missä tulemme rakentamaan tulevina vuosina. Kun hautausmaat perustettiin, ne olivat kaukana kaupungin kortteleista, jotka keskittyivät Kluuviin, Kruunuhakaan ja osin Katajanokalle. Kamppi oli tällöin maaseutumaista.
Ensimmäiset vainajat haudattiin Bulevardin ja Fredrikinkadun risteyksen tienoille nälkävuosina 1695-1697. Myöhemmin, 1710 ruttoepidemian aikana, kaikki kuolleet sijoitettiin hautausmaan itäpuolelle Annankadun alueelle – joidenkin tulkintojen mukaan kuitenkin jopa suoraan Fredrikinkadun kohdalle. Myöhemmin Fredrikinkadun ja Annankadun risteyksen pohjoispuoli toimi myös Hattujen sodan vainajien sekä tykistön hautausmaana.
Kaupungin varsinainen hautausmaa perustettiin alueelle 1790, ja se laajeni vuoden 1817 asemakaavassa. Hautaaminen loppui vuonna 1829, kun Hietaniemen hautausmaa valmistui, ja alue muutettiin Vanhaksi kirkkopuistoksi (Ruttopuistoksi), jonka tunnemme tänään. Nykyiset korttelit ovat myöhempää perua.
Vanhan kirkkopuiston ympäristöstä, hautausmaiden kohdilta on löydetty 2000-luvun alussa useana vuonna rakennustöiden yhteydessä kaduilta ja pihoilta ihmisten luita. Näitä löytöpaikkoja on tarkastettu Helsingin kaupunginmuseon toimesta. On mahdollista, että löytöjä tehdään myöhemmin myös osana meidän projektiamme.
Arkeologiset tutkimukset Länsiratikoilla
Teimme Fredrikinkadun ja Bulevardin risteyksessä arkeologisia tutkimuksia osana meidän Länsiratikoiden pohjatutkimuksia. Pohjatutkimuksissa ei löytynyt mitään ihmiseen viittaavaa. Maa- ja kallioperän pohjatutkimuksilla selvitimme Fredrikinkadun pohjaolosuhteita. Näin voimme määrittää raitiotien pohjanvahvistustavan ja vesijohtokaivantojen toteutuksen raitiotiehankkeen yhteydessä.
Arkeologista valvontaa suoritetaan aina, kun muinaisjäännösalueella toteutetaan erilaisia kairauksia. Maanäytteistä etsitään mahdollisia viitteitä hautauksista, ihmisjäänteistä tai muuhun arkeologisen kulttuuriperinnön piiriin kuuluvasta ihmistoiminnasta.
Kairauksen avulla saadut maanäytteet tarkastetaan, valokuvataan ja kuvaillaan sanallisesti. Erityisesti luunäytteitä pyritään keräämään, mutta myös esinelöytöjä ja tarpeen mukaan maa- ja hiilinäytteitä. Löytöaineiston luonne, kuten luiden alkuperä, arvioidaan jälkityövaiheessa. Mahdolliset löytyneet ihmisjäänteet luovutetaan seurakunnalle uudelleenhaudattavaksi. Seurakunnilla on esimerkiksi muistolehtoja, minne uudelleensijoituksia tehdään.
